tiistai 24. marraskuuta 2009

Penrosen laatat

Keskuskatu, Helsinki
Se valmistuu pala palalta kuin Nabokovin romaani. Kuviosta ei saa mitenkään otetta, eikä pidäkään. Laatat luikertelevat karkuun ajatuksilta, jotka etsivät pinnasta selvää hahmoa, yrittävät lykätä sen johonkin lokeroon. Laatoista kun ei löydy toista ihan samanlaista toistuvaa kuviota. On erilaisia kolmioita, mutta ripoteltuina.
Laatat keksi 1974 matemaatikko Roger Penrose. Kuvio on saanut monia neropatteja hämilleen, entäs sitten? Geometrian mestarillinen oivallus tulee nyt Helsingissä käyvän jalkojen alle.
Penrosen laatassa on vain kaksi osaa, nuoli ja leija, josta kaikki muodostuu. Niitä kun yhdistelee parin yksinkertaisen säännön avulla, jatkuu kuvio loputtomiin, koskaan täsmälleen samanlaisena jaksollisena sarjana toistumatta, kuin elämä, alati muuntuvana. Jokainen pala on erilainen ja eri kokoinen.
Toistuva kuvio voi olla taidokas, mutta pitkän päälle tylsä. Tällä tavalla laatoittamalla voidaan Keskuskatua jatkaa vaikka maapallon ympäri ja palat sopivat yhteen myös liitoskohdassa. Tämän joku vielä oikeaksi kartiolla osoittaa tai sitten ei.
Kandidaattien listalla ovat Nick Heidfeld ja Kimi Räikkönen, mahdollisesti myös Robert Kubica, jos Renault jättää sarjan.
He eivät halua avointa konfliktia, he eivät halua hajottaa eliittiä.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Ehkä tallille voisi olla hyvä, että Kimi menisi sinne. (Mercedekselle)
Googlelle kaikki palvelut perustuvat ilmaisuuteen, Microsoftille maksullisuuteen. Siitä kasvaa jännite, jonka Järvinen näkee nyt ravistelevan koko nettimediaa.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009


En usko, että tämä on sellainen sota, jonka voimme voittaa.

lauantai 21. marraskuuta 2009

Iso salkku


Olli Rehn saa ison salkun.
Helsingin rautatieaseman uusi vesivuoto on saatu tukittua.
Vielä perjantaina sekä Helsingin Veden että HKL:n edustajat vakuuttivat, ettei aseman edustan putket on tutkittu tarkkaan kahden viikon takaisen vesikatastrofin jälkeen, eikä vastaan ole tullut uusia yllätyksiä. Helsingin veden vikapäivystäjän mukaan kyseessä lauantaina oli pieni vuoto.

perjantai 20. marraskuuta 2009

Vanhanen: Rehnille painava salkku
Parhaatkin tieteelliset tutkimukset vanhenevat hyvin nopeasti, niillä on lyhyt elinikä, kun taas sanoista rakennettu taideteos ei vanhene, se otetaan eri aikoina vastaan eri tavalla, mutta se otetaan vastaan.

Oli oppilaan onni, että hän ei pitänyt metelistä. Mutta toisaalta hän katui nyt sitä, ettei ollut ottanut suurempaa riskiä ja joutui nyt hermoriekaleillaan kokemaan kaiken tämän: Oman työn loppumisen, pojan työttömyyden. Tytöllä meni sentään hyvin, mutta hänkin oli avioitumassa ulkomaalaisen kanssa. Sen lisäki maailmalla kuhisi. Toiveikkuutta oli lähes mahdoton pitää yllä. Israelin ja Palestiinan kiista ei ollut helpottunut. Ongelma oli osoittautumassa liian kovaksi palaksi. Irakin tilanne oli edelleen ratkaisematta, Iran uhka, Afganistanin katastrofi. Afrikkalaiselle annettiin elinkautinen, hänet armahdettiin. Jossain vaiheessa hän sanoi, ettei ollut pyytänyt armahdusta. Ja hänet passitettiin takaisin.
Seuraavat kaksi vuotta ovat ratkaisevia Afganistanin tulevaisuuden kannalta.

torstai 19. marraskuuta 2009

Kovalaisen tulevaisuudesta ei ole vielä mitään tietoa. Yksi vaihtoehdoista on paluu Renault´n leipiin.
Pystyykö Räikkönen nousemaan koskaan rallin korkeimmalle huipulle. F1 on takaportti, jos rallitie johtaa umpikujaan. Formuloissa paluu on hankalaa, jopa epätodennäköistä. Michael Schumacher, seitsenkertainen maailmanmestari, yritti sitä elokuussa, mutta paluu jäi haaveeksi. Kuka jaksaa enää seurata näitä buttoneita ja vetteleitä? Olisiko nyt syytä siirtää suorat formulalähetykset pois MTV 3 Max - maksukanavalta.

keskiviikko 18. marraskuuta 2009


Nokialla on tässä kehityksessä parhaat mahdollisuudet selviytyä, sillä se on osoittanut notkeutensa aiemmin.

Harjoittelimme kirjastossa jotain Veijo Meren näytelmää. Isäni sanoi, että emme tule sitä koskaan esittämään.

perjantai 13. marraskuuta 2009

Kosminen vastaanhangoittelu

Pitkän rupeaman jälkeen hänelle annettiin aikaa toteuttaa unelmansa. Vastahangalla luonto oli saanut selville, kuinka tosissaan hän hankkeensa kanssa oli liikkeellä.
Kenelläkään ei ole kokemusta mihin tämä kaikki johtaa. Kukaan ei tiedä.

torstai 12. marraskuuta 2009

Teleyhtiö TeliaSonera on noussut vahvasti, kun yhtiö kertoi yhdistävänsä venäläisen Altimon kanssa Turkcellin ja Megafonin omistuksensa ja listaavansa yhteisyrityksen New Yorkin pörssiin.
Kaikkina aikoina on totalitaarisia liikkeitä, jotka uhkaavat milloin miltäkin suunnalta ihmistä, joka pyrkii ajattelemaan.
Nuorisosäätiö väitti hakemuksessaan, että kohteeseen rakennettaisiin 154 asuntoa erityisryhmille. Todellisuudessa tukiasuntoja oli vain 13. Ara antoi tukea kuitenkin 154:n tukiasunnon perusteella.
Ajatus, joka tuottaa jokailtaisen tunnetilan, on harjoiteltava niin hyvin peruskoneeseen, että se löytyy sieltä aina.

Urakka kohosi eteen läpikulkemattomana muurina.

Kun tuhat asiaa kulkee aivoissa samaan aikaan, on keskityttävä pääväreihin.

Ihminen on liian laaja, olisin hieman kaventanut.

Kaikki he pyristelevät kohtalonsa koukussa.

Meidät on tehty samasta aineesta kuin unelmamme, ja uneen päättyy tämä lyhyt elämämme.

Esko Salminen

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Aikanaan


isäni osti minulle henkivakuutuksen Suomi-yhtiöstä. Lopetettavasta yhtiöstä olen saanut 12 prosentin riskittömän vuosituoton vuodesta 1997 lähtien.
Valtataistelujen myllerryksessä aikoinaan ollut henkivakuutusyhtiö Suomi on muuttunut tuottoisaksi rahakoneeksi asiakkailleen.
Vakuutettuna olen saanut käytännössä riskittömän 12 prosentin vuosituoton säästöilleni, koska minulla oli voimassa oleva vakuuutus heinäkuun ensimmäisenä päivänä 1997. Tuotto muodostui näin hyväksi ainoastaan vanhoille asiakkaille.
Ennnätysmäiset lisäedut ovat peräisin Suomi-yhtiön vakavaraisuudesta eli yli sadan vuoden aikana kertyneestä vakuutusten katteena olevasta omaisuudesta.
Kun yhtiö päätettiin vuonna 2004 lopettaa, alettiin tätä miljardisäästöä jakaa asiakkaille. Jaettavaa tuli vielä lisää, kun osuuspankki OKO osti Pohjolan miljardilla eurolla 2005.
Kyllä kai voi sanoa, että asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä. Kuitenkin on muistettava, että Suomi-yhtiön tilanne on "erittäin poikkeuksellinen". Muut henkivakuutusyhtiöt eli kilpailijat eivät voi jakaa vakavaraisuuttaan ulos, koska ne Suomi-yhtiöstä poiketen jatkavat toimintaansa.
Noin 200000 vanhalla asiakkaalla on vielä saamatta noin sadan miljoonan euron lisäedut, joista uudet noin 50000 vakuutettua eivät pääse nauttimaan. Jos nyt jaamme satamiljoonaa euroa 200000:lla, saamme 500 euroa nokkaapäälle.
Tuottojen taustalla ovat alun perin riidat, joita käytiin keskinäisen Suomen omistuksesta noin 12 vuotta sitten. Silloinen Pohjolan pääjohtaja Iiro Viinanen (kok) ja sijoitusjohtaja Pirkko Alitalo suunnittelivat Suomen mirjaldivarallisuuden siirtämistä Pohjolan sisään ja henkivakuutusyhtiön lopettamista saman tien.
Sijoitusjohtaja Alitalo lupaili nimellistä korvausta Suomen vakuutuksenottajille, koska he menettäisivät päätösvallan Suomi-yhtiössä. Suomi-yhtiön omistajat eli vakuutuksenottajat raivostuivat, vaikka myöhemmin Viinanen lupaili jonkinlaista lisäkorvausta.Omistajien edustajat eli Suomen edustajisto torjui kaappauksen.

tiistai 10. marraskuuta 2009

Pila


Matista varmaan tuntui, että elämä teki hänestä pilaa. Meijeri oli lomautusuhan alla.

Kirjeenvaihtoon syntyi pitkiä taukoja, kunnes jompi kumpi aina teki aloitteen ja alusti jonkin uuden teeman. Yksityiselämän kommentaarit jäivät melkein olemattomiksi, jo senkin takia että molemmilla oli niin tavattoman ahtaat rajat. Mutta sitten Matti meni yllättäen naimisiin, muutti Hämeenlinnaan ja alkoi sosiaalistua perheenisäksi. Hänen kehityksensä katkesi, hän alkoi käpertyä alituiseen pikkujuttujen tuottamiseen pelkässä ansiomielessä. Hän alkoi väistellä, esitti tekosyitä välttääkseen tapaamisehdotuksiani, ja minäkin aloin etääntyä menneistä ajoista kiihkeän temponi vuoksi. Kirjeenvaihto päättyi luonnollista tietä molempien luopumiseen.

Mutta eräsä pieni jälkinäytös kuitenkin vielä seurasi runsaan kahdenvuosikymmenen kuluttua.

Hän lähetti yllättäen pienen kirjan käsikirjoituksen luettavakseni. Se oli kohtalainen työ ja kutsuin hänet työhuoneeseen ja hän saapuikin, mutta vastaili hyvin lyhytsanaisesti ja vältellen. Keskustelu oli pingoittunutta ja kesti väkinäisesti ehkä puolisen tuntia. Merkitsin kirjan julkaisuohjelmaan ja se ilmestyi seuraavana vuonna nimellä Pila. Sen jälkeen emme enää tavanneet enkä ole kuullut hänestä mitään.

Kirjassaan hän kertoo kirjailijasta, jonka vanhin tytär tuo kotiin nähtäväksi sulhaskandidaatin.

Jokaisen on opittava itse, tehtävä kaikki erehdyksensä, kuljettava oma tiensä, tultava siksi mitä on.

Siitä on jo kauan. Kaikki toivoivat, että he olisivat päässeet johonkin toiseen maahan. Aidan takaa heitä katseli eläkkeelle päässyt näyttelijä. Kukaan ei oikein pitänyt hänen naamastaan. Hän oli kommunistikiintiöllä päässyt sisään. Jotenkin hän oli keplotellut aina näihin päiviin asti.

maanantai 9. marraskuuta 2009

Kuolleen linnun hiljaisuus


Tilanteeni on hyvä verrattuna niihin itäsaksalaisiin kirjailijoihin, jotka eivät päässet bolitpyroon suosioon ja niihin itäsaksalaisiin taiteilijoihin, joita ei valittu liittovaltion perustamisen 60-vuotisnäyttelyyn 60 Jahre - 60 Werke (60 - vuotta - 60 teosta).
Tarkoitus oli esitellä koko Saksan taidetta. Mukaan ei kelpuutettu yhtään DDR:n taiteilijaa.
Se oli kuolleen linnun hiljaisuutta, joka antoi paljon aikaa.

Neuvottuani erästä henkilöä, sain kohdata kuolleen linnun hiljaisuuden. Se hiljaisuus toi runsaasti omaa aikaa. Saatoin paneutua kunnolla omaan työhöni. Kerroin tarinaa yhdestä kirjailijasta, jonka vanhin tytär oli tullut nuorikkoaan näyttämään.

Lauantaina 7.11.2009

olin lähdössä pikkujouluihin. En arvannut, että matkani saisi maailmanhistoriallisiin mittoihin venyviä seurauksia.

Kerroin

hänelle asiasta. Hän antoi ymmärtää, että asia oli hoidossa.

"Hiljaisuus on kuolleen linnun hiljaisuutta", Pentti Saaritsan muihin olotiloihin laatima säe kuvaa ilmapiirin täsmälleen. Se oli hiljaisuutta, jolla yritettiin hallita, mutta huonoin tuloksin.
Yhmisillä on luontainen halu hallita toista ihmistä. Toisilla ihmisillä se halu on voimakas ja toisilla sitä ominaisuutta ei huomaa ollenkaan.

Tajusin todistavani jonkinlaista kansankapinaa päivä päivältä.

Kukaan ei enää epäillyt, etteikö SED-klikki olisi astellut tiensä päähän. Kysymys kuului, millä lailla ja kuinka pian räjähdys toteutuu. Riippumatonta Itä-Saksaa ajoi muutoksen dynamona Neues Forum, kärjessään taiteilija Bärbel Bohley.
Berliinin muuri murtui 9. marraskuuta 1989 Günter Schabowskin ilmoitettua televisiossa, että rajan voi vapaasti ylittää. Veli-Pekka Leppänen istui läksiäisiltaa ddr:läisten kaverien kanssa Frankfurter Torilla, kun tieto lennähti kapakkaan: Jetzt es ist geöffnet!
Syntyi kuvaamaton hulina, kun koko ikänsä muurin varjossa eläneet ihmiset äkkiä kuulivat olevansa vapaita! Kyypparit kiikuttivat juomia (eivät laskuja), kunnes kymmenen maissa lähdettiin katsomaan muurin ihmettä.
Aamulla Schönefeldin lentokentällä passia tuskin vilkaistiin, mutta koppalakkimies vaati avaamaan olkalaukun. Syytä ihmetellessä selvisi, että koppalakkimies halusi tietää läpivalaisussa näkyneen olutpullon merkin? "Prima, Stammhaus Kindl, smeckt gut", mies maiskautti. "Gute Reise!"
Piti kai uskoa, että maailma oli jotenkin toinen.

Piirsin kuin kallioonpiirtäjä kuvia tulevista tapahtumista.

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Pitkä hiljaisuus

Kuin autojonossa, kun toinen auto on ajanut toisen perään. Ensin tömäys. Sitten vähitellen aukeaa toisen auton ovi ja sitten toisen. Ja siitä mennään, katsomaan vahinkoja jäähdytysnesteiden höyrytessä ilmaan.

Hiljaisuus oli sen reitin loppu.
Se hiljaisuus muokkasi reittiäni.
Oli juhlallista, kun pystyi tukkimaan yhdenkin reitin.
Tukkimalla polkuja se taas vahvisti muita kanavia.
Tuo vastaamattomuus rajasi ihanalla tavalla toimintaani.
Oven sulkeminen loi ihanasti lisää tilaa.
Tuolla näppärällä tempulla pääsin heti alkuunsa siitä. Siitä projektista en aikonut enää puhua sanaakaan.
<

Historia rankaisee niitä, jotka ahnehtivat liikaa

Elokuussa 2001 olin armeijassa. Yhtenä aamuna tarkistin tekstiviestillä osakekursseja ja totesin, että sinne meni.
Ei omistaminen lopulta ollut kovin ihmeellistä. Surkeinta oli se, että kaverit, jotka olivat minulle tärkeitä, eivät arvostaneet omaisuuttani. Siinä mielessä oli hyvä, että pääsin siitä eroon. Hokasin, ettei onni tule tavarasta, jota kaverini eivät tippaakaan arvostaneet.
Pikkuhijaa kaverit ovat alkaneet arvostaa minua ja tulevat varmaan rautatientorille nelkytvuotispäivilleni, jos heille kaljakopasta oluen tarjoan.

Suunnitelma

Suunnitelma pysyi loppuun saakka salassa - luultavasti sen vuoksi, että se oli niin uskomaton, että se olisi yhtä hyvin voinut olla julkinen. Kaupunki oli päätetty jakaa kahtia. Miten se onnistuisi, kun kaupungissa oli melkein neljämiljoonaa asukasta. Jos infrastruktuuri revittäisiin, kaupunki kuolisi. Länsiliittoutuneiden hallinnoima osa kaupunkia oli suojattava muurilla.
Muuta keinoa ei ollut. Kansa karkasi lähteen yhtä kiihtyvää vauhtia. Toukokuussa 1961 länteen pakenijoita oli melkein 18000, kesäkuussa 19000 ja heinäkuussa tuhat päivässä.
Suunnitelma piti olla yllätys sekä länsivalloille että itäsaksalaisille.
Ja sitä se olikin. Kun berliiniläiset menivät yöunilleen lauantaina elokuun 12. päivänä 1961, tuhannet poliisiyksiköt ja tehdastaisteluryhmät lähtivät Itä-Berliinin kasarmeilta ja kentiltä liikkeelle. Katuvalot sammutettiin. Vyöhykerajalle komennettiin vartiomiehiä kahden metrin välein. Kaikki rajan yli kulkevat 193 katua suljettiin piikkilangoilla ja panssarivaunuesteillä. Kymmeniä asemia rajalla suljettiin ja sinetöitiin.
Sunnuntai aamuna berliiniläiset havahtuivat karuun todellisuuteen. Berliinejä oli nyt kaksi, eikä niiden välillä voinut enää liikkua vapaaksi. Päivää kutsuttiin piikkilankasunnuntaiksi.
Kun piikkilankasunnuntaista oli kulunut 28 vuotta, 2 kuukautta, 27 päivää, muuri murtui yhtä yllättäen kuin se oli syntynytkin.
Syytkin olivat tuttuja. DDR:n talous oli romahtamispisteessä, ja kansalaiset pakenivat maasta joukouttain.

Elokuun 13. päivä 1961 Christoph Hein oli koulusta lomalla. Sen jälkeen ei kouluun menty. Nousi seinä vastaan, Christophelle, joka oli tuolloin 17-vuotias.
Berliinin muuri rakennettiin.
"Lapselle ja nuorella on tarve kuulua joukkoon, heille ulkopuolelle jääminen on vaikeata. Mutta jonain päivänä asia täytyy hyväksyä ja enää en edes luopuisi tästä roolista."
"Historia rankaisee niitä, jotka myöhästyvät uudistusten junasta". (Gorbatsov)

lauantai 7. marraskuuta 2009

?

Kysymysmerkki toimii sekä menneeseen, että tulevaisuuteen. Voidaan kysyä, miten kaikki tapahtui. Ja sitten voidaan kysyä, minkälaisia suunnitelmia itse kullakin on.

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Nokian aseman uskotaan horjuvan älypuhelimien markkinoilla, kun yhä useampi valmistaja ja operaattori tarjoaa Googlen avoimen lähdekoodin Android-käyttöjärjestelmään perustuvia laitteita.

tiistai 3. marraskuuta 2009

Ensimmäiseksi siitä tehdään oikovedos.
Hallitsija on tyytyväinen, kun kaikki menee hänen suunnitelmiensa mukaan.

B-mies

Hänellä oli sellainen linja, että elämästä ei kukaan selviä hengissä.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Pakkoja

Television katselupakko ja äänestyspakko.
Leankatu
Tunsin koittavani aivan kuin tikulla jäätä. Jos otetaan vastaan, on se hyvä, jos ei, on sekin ihan hyvä.
Varmaan tulee mietittyä mikä keino tepsii ja tulee sitten kokeiltua sitä. Tulee ehkä mietittyä, mikä on se strategia, millä parhaiten hallitsee tilanteen. Miten kannattaisi toimia, ettei ajaudu tilanteesta ulos kuin lumiukko.
Ajatuksissani sanoin, että unohda koko juttu ja toimin sen mukaisesti.