Kirjailijapariskunta pysyy saaressa suvun kantaäidiltä nimensä saaneen koiranpennun kanssa.

lasitus

Suomalainen

Asiaa punnittuani minulle lopulta on valjennut, että suomalainen on kulttuurikielteinen sodista johtuen. Kun olen saanut kuulla enemmän, vaikutelmani on vain vahvistunut. Suomalainen siis keksii parhaan taitonsa mukaan syitä voidakseen välttää kohtaamasta kulttuuria. Ensin on työ, ja jos työtä ei enää ole, on muita syitä. On esitys, joka alkaa vasta kahdeksalta, joka estää toiseen kulttuuritilaisuuteen menemisen, joka loppuu jo kuudelta, toisena päivänä on ystävän tapaaminen. Osallistumattomuuteen voi myös vaikuttaa se, että kulttuuritapahtuman järjestäjä haluaa rahastaa.
Toden totta, olen tehnyt uskomattoman löydön! Olen tullut nostaneeksi länsimaisen tieteen piiriin suomalaisen kulttuurikielteisyyden.
Ehkä olen aivan väärässä.
Suomalainen uskoo täydellisesti omaan näkemykseensä. Tämä piirre, jonkinlainen täydellinen varmuus oman käsityksensä oikeudesta, erottaa hänet muista.
Vaikka kauppa ei käy, uskoo hän silti olevansa oikeassa. Se, ettei kauppa käy, ei johdu hänestä, eikä voi johtua. Se, ettei kauppa käy, johtuu hänen mielestään siitä, ettei ympäristö tajua hänen tyylikkyyttään, joka hänen tuotteeseensa sisältyy.
Suomalaiselle ei kulttuuri ole mikään nasta juttu. Hänen elämänsä on jo niin tukevalla pohjalla, ettei se enää kulttuuria kaipaa.
Aikaisemmin olin tästä asiantilasta vihainen, mutta en enää. Nyt se on tutkimukseni kohde. Seuraan miten suomalainen suhtautuu kulttuuriin.
Joka vuosi neljä päivää ahmin kulttuuria ja seuraan kuinka suomalaiset kävelevät ohi. Kulttuuri ei heitä kiinnosta. He tulevat hyvin toimeen ilman sitä. Ja jos heiltä erehtyy jotain asiasta kysymään, heillä on heti muita menoja. Siksi en enää kysy.
Suomalaiselle kulttuuri on kuin lammaslauma, joka on ja pysyy aitauksessa.
Kulttuuri saavuttaa sattumalta ihmisiä aidan ulkopuolelta.
Täytyy vain ajatella niin, että suomalaiselle kulttuuri on kuin lampaat aitauksessa, jonka ohi he kävelevät. Ja jos sitten heitä houkuttelee aitauksen sisään, he keksivät hyviä syitä, ettei tarvitsisi aitaukseen astua sisään.
Tuossa aitauksessa olen neljä päivää vuodessa.
Olisi kai aika haettua, että kirjoittaisin tuosta saarekkeesta, aitauksesta, saaresta tavallaan ja tarjoaisin tuotokseni sitten suomalaisille. Saari, jolle haaksirikkoinen ajautuu.
Suomalainen ei kulttuurin ahmimisen tielle lähde. Sinne suuntaan hän ei ole aktiivinen. Minun puolestani tietysti saavat olla. Ei se ohjelmaani haittaa. Kenen laariin se sitten sataa, sitä en osaa sanoa.
Se on viikon osoite, mutta suomalainen tekee kaikkensa välttääkseen sitä osoitetta.
Suomalainen pääministeri on asemaansa tyytyväisempi kuin koskaan.

- Siinä on sulle seuraamista, suomalainen sanoo.

Turhaan minä suomalaisia morkkaan, kun jotkut jopa ammattikirjailijat tekevät niin, että pistävät päänsä pensaaseen kun alkaa tapahtua.

Onko se menossa pieleen kuin vallankumous, sitä kukaan ei vielä tiedä.

Kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta.

Jos pääministerin katsottaisiin toimineen esteellisesti raha-avustusten jakamisessa, oikeuskansleri voi antaa huomautuksen. Mahdollisesta rikostutkinnasta hän tekisi aloitteen eduskunnan perustuslakivaliokunnalle.
- Jos pääministerin virkatointen vuoksi jouduttaisiin esitutkinta käynnistämään, niin se olisi sitten eduskunnan perustuslakivaliokunnan käsissä. Silloin pitäisi tehdä ilmoitus eduskunnan perustuslakivaliokunnalle, joka sitten harkintansa mukaan lähtisi hankkimaan selvitystä viime kädessä esitutkinnan keinoin, Jonkka totesi.

Meistä

on tullut liian tyytyväisiä omaan menestykseemme, ja tästä syystä olemme vaarassa jäädä syrjään kehityksestä.
Aletaan tuudittautua menestyksen tunteeseen: meillä on mennyt hyvin, miksei menisi jatkossakin?
Talouskriisin ja teknologisten murrosten vuoksi osaajat ovat nyt liikkeessä, ja kokeneita ihmisiä vapautuu, kun yritykset organisoituvat uudelleen.
Tuhannen taalan kysymys on, mitä nämä ihmiset tekevät seuraavaksi: hakeutuvatko he uusiin yrityksiin vai pitävätkö he kynsin hampain kiinni vanhasta.

Kallen

tilittävä rehellisyys vie hänet tasolle, jossa ei ole enää piiloutumisen mahdollisuutta.

Kallen

tilittävä rehellisyys vie hänet tasolle, jossa ei ole enää piiloutumisen mahdollisuutta.

Muutettuaan

kotiseudulleen Kalle alkoi kaivata happea.

Oi,

jos olisi ymmärtänyt valita toisen polun.

Ei huolen häivää

Minulla on asiat ihan hyvin. Toivottavasti saadaan hyvä vaihtoehto ensi vuodeksi ja varmaan löydetäänkin. Ei minulla ole siitä mitään huolen häivää, Räikkönen kommentoi.

Hän

Liikkeeseen, koko ajan muuttuvaan kohteeseen ei voi osua samalla tavoin kuin patsaaseen tai maalitauluun. Jos nyt esimerkiksi arvostelemme jotain Picasson teosta, voimme vain todeta, että se teos on ollut ja mennyt. Nyt hän maalaa jotain aivan muuta ja aivan toisella otteella.

Meidän on luotava oppimme itse.

Hän

Erittäin auliisti hän jakoi tietojaan, vaikken niitä erityisemmin edes pyytänyt.

Kuinka kansalaisten mielipide sivuutetaan?

Valitaan työryhmä, jonka esityksen eduskunta yksimielisesti hyväksyy.

Viimeiset kymmenen vuotta hän on kirjoittanut, ja teos on yhä kesken. Menossa on yhdestoista vuosi, eikä julkaisukelpoista tekstiä synny. Ei löydy oikeita ilmaisuja. Hänellä olisi uusia muotoja ja sisältöjä, jotain sellaista, missä yleisökin huomioidaan.

Kova laki

Siinä maailmassa, jossa minä elän, ei tiettyjä asioita voi laittaa uusiksi.

Vanhimmat ovat taipuvaisia säilyttämään jo olemassaolevaa, sitä mitä vanhemmatkin edustavat. Vallankumousten synnyttäjinä ovat sisarusparven nuorimmat. He ovat avoimempia. Radikaalimpia ja kapinallisempia. Vanhin voi hyvinkin olla taitava omalla alallaan, saada Nobelin palkintoja ja sen sellaista, mutta he tekevät sen vanhojen tottumusten turvallisissa rajoissa. Nuorin kulkee omia teitään. Ajattelee aivan uudella tavalla, arvostaa aivan uusia asioita, kuten esimerkiksi omaa aikaa. Eikä anna piintyneiden käsitysten pysäyttää itseään. Hän keksii ja oivaltaa asioita, joita kukaan ei uskonut niin lähellä olevan olemassakaan. Tekee asioita, joita kukaan ei uskonut mahdollisiksi. Todella merkittävät keksinnöt ovat pikkusisarusten tekemiä.

Tähän auttaa arvojen päivittäminen

Toisinkin olisi ehkä voitu tehdä, mutta ei ole takuita siitä, olisiko se johtanut toteutunutta parempaan lopputulokseen. Olisi voinut johtaa huonompaankin.

Henkisen etäisyyden kasvaessa unohtuu helposti, että historiassa toimineet vanhenpamme tiesivät ympärillään vallinneesta tilanteesta paljon vähemmän kuin me nyt.

1944 jouduttiin kansallisen tuhon partaalle, käytiin kahdet pahat rauhanneuvottelut, ratkottiin sotilaallisen ja poliittisen johdon valtasuhteet, jallitettiin kaksi diktaattoria ja lopulta alettiin panna täytäntöön välirauhansopimusta, jonka viimeiset rippeet lakkasivat vaikuttamasta vasta 1990-luvun alussa.
Kaikki tämä mahtui vuoteen 1944.

Hallitusherrojen pitäessä neuvoa Mannerheimin kanssa Suomen kohtaloista puhuttiin todennäköisesti ruotsiksi.