maanantai 9. marraskuuta 2009

Kerroin

hänelle asiasta. Hän antoi ymmärtää, että asia oli hoidossa.

"Hiljaisuus on kuolleen linnun hiljaisuutta", Pentti Saaritsan muihin olotiloihin laatima säe kuvaa ilmapiirin täsmälleen. Se oli hiljaisuutta, jolla yritettiin hallita, mutta huonoin tuloksin.
Yhmisillä on luontainen halu hallita toista ihmistä. Toisilla ihmisillä se halu on voimakas ja toisilla sitä ominaisuutta ei huomaa ollenkaan.

Tajusin todistavani jonkinlaista kansankapinaa päivä päivältä.

Kukaan ei enää epäillyt, etteikö SED-klikki olisi astellut tiensä päähän. Kysymys kuului, millä lailla ja kuinka pian räjähdys toteutuu. Riippumatonta Itä-Saksaa ajoi muutoksen dynamona Neues Forum, kärjessään taiteilija Bärbel Bohley.
Berliinin muuri murtui 9. marraskuuta 1989 Günter Schabowskin ilmoitettua televisiossa, että rajan voi vapaasti ylittää. Veli-Pekka Leppänen istui läksiäisiltaa ddr:läisten kaverien kanssa Frankfurter Torilla, kun tieto lennähti kapakkaan: Jetzt es ist geöffnet!
Syntyi kuvaamaton hulina, kun koko ikänsä muurin varjossa eläneet ihmiset äkkiä kuulivat olevansa vapaita! Kyypparit kiikuttivat juomia (eivät laskuja), kunnes kymmenen maissa lähdettiin katsomaan muurin ihmettä.
Aamulla Schönefeldin lentokentällä passia tuskin vilkaistiin, mutta koppalakkimies vaati avaamaan olkalaukun. Syytä ihmetellessä selvisi, että koppalakkimies halusi tietää läpivalaisussa näkyneen olutpullon merkin? "Prima, Stammhaus Kindl, smeckt gut", mies maiskautti. "Gute Reise!"
Piti kai uskoa, että maailma oli jotenkin toinen.

Piirsin kuin kallioonpiirtäjä kuvia tulevista tapahtumista.