Elokuussa 2001 olin armeijassa. Yhtenä aamuna tarkistin tekstiviestillä osakekursseja ja totesin, että sinne meni.
Ei omistaminen lopulta ollut kovin ihmeellistä. Surkeinta oli se, että kaverit, jotka olivat minulle tärkeitä, eivät arvostaneet omaisuuttani. Siinä mielessä oli hyvä, että pääsin siitä eroon. Hokasin, ettei onni tule tavarasta, jota kaverini eivät tippaakaan arvostaneet.
Pikkuhijaa kaverit ovat alkaneet arvostaa minua ja tulevat varmaan rautatientorille nelkytvuotispäivilleni, jos heille kaljakopasta oluen tarjoan.
