Asiaa punnittuani minulle lopulta on valjennut, että suomalainen on kulttuurikielteinen sodista johtuen. Kun olen saanut kuulla enemmän, vaikutelmani on vain vahvistunut. Suomalainen siis keksii parhaan taitonsa mukaan syitä voidakseen välttää kohtaamasta kulttuuria. Ensin on työ, ja jos työtä ei enää ole, on muita syitä. On esitys, joka alkaa vasta kahdeksalta, joka estää toiseen kulttuuritilaisuuteen menemisen, joka loppuu jo kuudelta, toisena päivänä on ystävän tapaaminen. Osallistumattomuuteen voi myös vaikuttaa se, että kulttuuritapahtuman järjestäjä haluaa rahastaa.
Toden totta, olen tehnyt uskomattoman löydön! Olen tullut nostaneeksi länsimaisen tieteen piiriin suomalaisen kulttuurikielteisyyden.
Ehkä olen aivan väärässä.
Suomalainen uskoo täydellisesti omaan näkemykseensä. Tämä piirre, jonkinlainen täydellinen varmuus oman käsityksensä oikeudesta, erottaa hänet muista.
Vaikka kauppa ei käy, uskoo hän silti olevansa oikeassa. Se, ettei kauppa käy, ei johdu hänestä, eikä voi johtua. Se, ettei kauppa käy, johtuu hänen mielestään siitä, ettei ympäristö tajua hänen tyylikkyyttään, joka hänen tuotteeseensa sisältyy.
Suomalaiselle ei kulttuuri ole mikään nasta juttu. Hänen elämänsä on jo niin tukevalla pohjalla, ettei se enää kulttuuria kaipaa.
Aikaisemmin olin tästä asiantilasta vihainen, mutta en enää. Nyt se on tutkimukseni kohde. Seuraan miten suomalainen suhtautuu kulttuuriin.
Joka vuosi neljä päivää ahmin kulttuuria ja seuraan kuinka suomalaiset kävelevät ohi. Kulttuuri ei heitä kiinnosta. He tulevat hyvin toimeen ilman sitä. Ja jos heiltä erehtyy jotain asiasta kysymään, heillä on heti muita menoja. Siksi en enää kysy.
Suomalaiselle kulttuuri on kuin lammaslauma, joka on ja pysyy aitauksessa.
Kulttuuri saavuttaa sattumalta ihmisiä aidan ulkopuolelta.
Täytyy vain ajatella niin, että suomalaiselle kulttuuri on kuin lampaat aitauksessa, jonka ohi he kävelevät. Ja jos sitten heitä houkuttelee aitauksen sisään, he keksivät hyviä syitä, ettei tarvitsisi aitaukseen astua sisään.
Tuossa aitauksessa olen neljä päivää vuodessa.
Olisi kai aika haettua, että kirjoittaisin tuosta saarekkeesta, aitauksesta, saaresta tavallaan ja tarjoaisin tuotokseni sitten suomalaisille. Saari, jolle haaksirikkoinen ajautuu.
Suomalainen ei kulttuurin ahmimisen tielle lähde. Sinne suuntaan hän ei ole aktiivinen. Minun puolestani tietysti saavat olla. Ei se ohjelmaani haittaa. Kenen laariin se sitten sataa, sitä en osaa sanoa.
Se on viikon osoite, mutta suomalainen tekee kaikkensa välttääkseen sitä osoitetta.
Suomalainen pääministeri on asemaansa tyytyväisempi kuin koskaan.
- Siinä on sulle seuraamista, suomalainen sanoo.
Turhaan minä suomalaisia morkkaan, kun jotkut jopa ammattikirjailijat tekevät niin, että pistävät päänsä pensaaseen kun alkaa tapahtua.
