Kansalaisvarmenne on ollut kaiken kaikkiaan epäonnistunut hanke. Sen hankkiminen on tehty aivan liian monimutkaiseksi ja kalliiksi, että se olisi levinnyt yleiseen käyttöön. Valtion rahaa se on syönyt ainakin 30 miljoonaa euroa.
Hankkeet ovat usein yksittäisen huippuvirkamiehen lempilapsia ja heidän ajamiaan. Tällöin hankkeen keskeyttämisestä tulee arvovaltakysymys.
Hankkeen epäonnistumisen merkit ovat usein olleet jo kauan aikaa ilmassa, mutta virkamiehen kasvojen menetyksen pelko estää projektin perumisen vielä kun rahalliset menetykset olisivat jopa kertaluokkaa pienempiä.
Kauhuskenaario on: hanke on susi!
Mutta ei: helpompaa (!) on vetkuttaa väistämätöntä ja ajaa käärmettä pyssyn suuhun kymmenien miljoonien eurojen lisäkustannuksílla. Tarkkanäköinen voisi tietenkin huomauttaa että tällainen tuhlaaminen vasta virhe onkin. Jostakin kumman syystä tällaisen huomion esittäjät katsotaan kuitenkin riidanhaastajiksi.
Paradoksi on siinä että jos hankkeen vetäjä osaisi viheltää pelin poikki ajoissa, voisi hän aivan perustellusti pitää hanketta kokeiluna, joka ei vain näillä reunaehdoilla toiminut. Näin yritysmaailmassa on aina toimittu. Laitetaan projekti jäihin, ja jos tilanne muuttuu suotuisaksi niin herätetään se uudestaan henkiin. Nou problem.
